Nyt Eduskunnan käsittelyyn tuleva Hallituksen Maaseutupoliittinen selonteko pitää sisällään paljon kannatettavia tavoitteita. Yksi tällainen on selonteon kappaleen 3.1.3 otsikko ”palvelujen saatavuus maaseudulla turvataan”.S uuri kysymysmerkki jää kuitenkin miten tavoitteet toteutetaan. Tämän suhteen eivät näytöt viime hallituskausilta ole kovin rohkaisevia. Otanpa esimerkiksi  Valtion alueellistamispolitiikan, joka on ollut paikoin epäjohdonmukaista ja jyrkässäkin ristiriidassa ainakin tähän Hallituksen maaseutuohjelman tavoitteiin nähden. Toisaalta Helsingistä on kalliilla rahalla ja väkisin siirretty virastoja maakuntiin vain muutamien kymmenien työpaikkojen tähden. Samalla on vaarannettu virastojen toiminta, koska Helsingissä olleista työntekijöistä kaikki eivät ole halunneet siirtyä viraston uudelle sijoituspaikkakunnall ja toisaalta sen ympäristössä ei aina ole ollut saatavilla tarvittavia osaajia. Uuden rakentaminen ja usein vuosikausia jatkuva päällekkäisten toimintojen ylläpitäminen aiheuttaa myös ylimääräisiä kustannuksia. Ja toisaalta samanaikaisesti maakunnissa on lakkautettu useiden kansalaisille tärkeiden palveluiden toimipisteitä ja keskitetty yhä suurempiin yksiköihin isoihin maakuntakeskuksiin. Näin on käynyt muun muassa poliisin, käräjäoikeuksien Kelan ja Verohallinnon osalta. Toimintojen keskittäminen on vienyt palvelut yhä kauemmas valtaosalta kansalaisilta, erityisesti harvaan asutulla maaseudulla asujilta. Yhtä aikaa myös joukkoliikenneyhteydet ovat heikentyneet, joten maaseudulla asujien ainoa keino päästä palveluiden luokse on oman auton käyttö. Kaikki tämä vaarantaa kansalaisten tasavertaisen kohtelun.

 Lisäksi tällainen keskittäminen ei ole ympäristötavoitteiden mukaista, kun kaikki lukuisat palveluiden käyttäjät joutuvat pitkienkin matkojen takaa matkustamaan palveluiden luokse. Julkisella sektorilla kehitys on mennyt eri suuntaan kuin yrityksissä. Monet kansainväliset palveluitakin tuottavat yritykset toimivat varsin tehokkaasti ja tuloksekkaasti, vaikka niiden osaajat ovat hajallaan ympäri maailmaa. Ne kykenevät monipuolisesti hyödyntämään työntekijöidensä osaamista ilman, että heitä on keskitetty yhteen paikkaan. Palveluiden keskittämistä maakuntakeskuksiin ja  toisaalta alueellistamista ei tulisi tehdä kategorisesti vaan nykyistä tarkemmin  harkiten mitä palveluja ja kuinka paljon kansaliset tarvitsevat., osaamisen saatavuutta, kustannuksia jne. Eduskunnan tarkastusvaliokuntakin on ottanut hyvin tiukan ja kriittisen kannan harjoitettuun alueellistamispolitiikkaan. Maaseudun kannalta palveluiden saatavuudella on keskein merkitys asukkaiden tasavertaisen kohtelun kannalta. Edellytykset maaseudulla asumiseen riippuvat paljolti elämisen kannalta keskeisten palvelujen saatavuudesta.