Ehdotan eduskunnalle keskiviikkona jättämässäni lakialoitteessa, että vesiliikennejuopumuksen promilleraja lasketaan nykyisestä 1 promillesta 0,5 promilleen. Vesiskoottereilla ja muilla niihin rinnastettavilla moottorikäyttöisillä vesikulkuneuvoilla liikkuminen tulee liittää vesiliikennejuopumusta säätelevän lainsäädännön piiriin.

Vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi ja kuolemaan johtavien onnettomuuksien vähentämiseksi on vesiliikennejuopumuksen promilleraja muutettava yhdenmukaiseksi tieliikenteessä voimassa olevan 0,5 promillen rajan kanssa. Ei ole mitään perustetta sille, että vesiliikennejuopumuksen promilleraja on kaksi kertaa korkeampi kuin tieliikenteessä, ja lähestyy näin ollen tieliikenteessä määriteltyä törkeän rattijuopumuksen rajaa.

Vesiliikenteen promillerajan alentamista ei ole aiemmin haluttu hyväksyä sen vuoksi, että suuri yleisö vastustaisi veneilyn promillerajan laskemista. Tutkimusten mukaan kuitenkin lähes kolme neljästä suomalaisesta laskisi nykyistä yhden promillen rajaa.  Puolet kannattaa promillerajan laskemista samalle tasolle kuin autoilijoiden rattijuopumusraja, neljännes on nollarajan kannalla.

Lakialoitetta on vastustettu myös sen vuoksi, ettei promillerajaa vesillä kyetä valvomaan riittävästi. Lailla on kuitenkin myös ennaltaehkäisevä vaikutus ja vaikutus asenteisiin. Poliisin nykyisellä valvonnalla voidaan yhtä hyvin valvoa myös alemman promillerajan noudattamista..

Alkoholilla on osuutta noin kahdessa kolmasosassa kuolemaan johtaneista veneilyonnettomuuksista. Vuonna 2008 poliisin ratsioissa lähes 20 % puhalletuista veneilijöistä oli lähellä 0.5 promillen humalaa ja viisi prosenttia puhalsi 0.5 – 1 promillen lukemat.  Lieväkin humalatila lisää onnettomuusriskiä arviointikyvyn, reaktionopeuden ja liikkeiden hallinnan heikkenemisen myötä. Onnettomuusriski on kaksinkertainen kahden keskioluen ja kymmenkertainen 5–6 oluen nauttimisen jälkeen. Myös erilaisten huumaavien ja väsyttävien lääkkeiden käyttö moninkertaistaa onnettomuusriskin.