Nollatoleranssi ei tavoittelemisen arvoinen nopeusvalvonnassa
 

 

 
> VIIKON KYSYMYS
> ISÄ-LAPSI -HAASTEKAMPANJA – Lähde sinäkin mukaan!
> BLOGI
> Talonpoikaisjärkeä lainsäädäntöön
> Vastaajat on saatava oikeuden istuntoihin!
> Jätevesiasetus on kumottava!
> Maatalouspolitiikkaan tarvitaan suurremontti!
> Vakka-Suomen merialuetta ei tule liittää Selkämeren kansallispuistoon
> Valtion yhtiöiden johdon palkitseminen kohtuulliseksei
> Rattijuopumuksissa toimivalta siirrettävä poliisille
> Koulukiusaaminen on kitkettävä
> Eduskunnassa käytävä perusteellinen keskustelu nuorten kuljettajien liikenneturvallisuuden parantamiseksi
> Maatalouden byrokratiaa purettava ja käytännöt tarkoituksenmukaisemmiksi
> Ruoan hinta on saatava laskuun
> Vanhat blogimerkinnät
> Nollatoleranssi ei tavoittelemisen arvoinen nopeusvalvonnassa
> Vesiliikenteen promilleraja alemmaksi
> Maatalouspoliittinen selonteko - Hallinnon keskittämiseen ja hajauttamiseen enemmän harkintaa
> Kuntien taloustilanne jatkuu vaikeana
> Työmatkakulujen verovähennyksiä koskevaa lainsäädäntöä korjattava
> Verotuksen työmatkavähennykset oikeudenmukaisemmiksi!
> Ammatilliseen peruskoulutukseen panostetaan

Ajankohtaista arkisto >
 
< edellinen sivu
< etusivulle
 
 

Sisäministeriössä valmistellaan parhaillaan aloitetta, jossa alennettaisiin nopeusvalvonnan huomautusrajaa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että poliisi puuttuu jo kolmen kilometrin ylinopeuksiin. Nollatoleranssin käyttöönotto tulee lisäämään poliisin valvontatyötä sekä paperityötä. Valvonta edellyttää sekä perinteisen nopeudenvalvonnan muuttamista että liikenteen nopeuksia mittaavien kameroiden käyttöä. Jatkossakin pienestä ylinopeudesta saa sakon sijaan kirjallisen, kotiin postitettavan huomautuksen.  Kaikki tämä tulee lisäämään paperityön määrää. Siihen on jo nyt ollut vaikeuksia löytää tekijöitä.   Poliisi kokeili nyt valtakunnalliseksi kaavailtua ylinopeuden nollatoleranssia vuonna 2007 Uudellamaalla kuukauden ajan. Tuolloin automaattivalvonta rekisteröi noin 4500 ylinopeutta. Poliisia koe työllisti noin 1000 henkilötyötunnin verran. 

Autoliitto pelkää, että nollatoleranssi vie liikaa resursseja muulta liikennevalvonnalta. Autoliitto toteaa, ettei nyt suosittu automaattivalvonta pure rattijuopumuksiin, huumaantuneena ajamiseen tai muuhun törkeään piittaamattomuuteen.

Tanskassa nopeusrajoitusten nostaminen 110 km/h:sta 130 km/h:ssa alensi liikennekuolleisuutta yhdessä vuodessa 25 %. Samalla tehostettiin valvontaa ja otettiin käyttöön lähes nollatoleranssi. Tanskan mallissa sekä nostettiin nopeuksia että kiristettiin valvontaa. Tämä on ollut hyvin toimiva järjestelmä ja on saanut kiitosta erityisesti siitä, että se on vastannut tiellä liikkujien oikeudentajua ja lisännyt halukkuutta noudattaa liikennesääntöjä. Suomessa sen sijaan nopeusrajoituksia joko lasketaan tai pidetään samalla tasolla ja samalla suunnitellaan kiristettäväksi valvontaa.

Poliisin rahoitus on vuosien vääntämisen jälkeen saatu tasolle, jolla voidaan turvata riittävät poliisiresurssit sekä avoinna olleiden virkojen täyttäminen. Nyt on huolehdittava, että lisääntynyt rahoitus alkaa näkyä myös käytännön poliisityössä. Vuosikausia poliisi on paininut sen ongelman kanssa, että täyttämättömiä virkoja on ollut paljon, koulutettuja poliiseja olisi ollut saatavilla, mutta määrärahojen puutteen vuoksi paikkoja ei ole voitu täyttää. Nyt tämä ongelmat tulevat poistumaan. Ehdottomasti on pidettävä huoli siitä, että erityisesti ja ensisijaisesti kenttähenkilöstön virat täytetään ja että resursseja käytetään niihin tehtäviin, joista on eniten hyötyä kansalaisten ja yhteiskunnan turvallisuudelle. 

Poliisin resurssien käytön ja liikennevalvonnan tulisi keskittyä erityisesti törkeiden rikkeiden ja törkeän piittaamattomuuden kitkemiseen ja ennaltaehkäisemiseen. Nopeusvalvonnan nollatoleranssi ei tule vaikuttamaan mitenkään merkittävää ylinopeutta ajaviin kuskeihin.  Poliisin voimavarojen käyttäminen pienten nopeusrajoitusten ylitysten valvontaan ja paperityön pyörittämiseen tuottaa varsin vähän hyötyä suhteessa siihen työhön laitettaviin panostuksiin.


Pertti Hemmilä   ©2005 Pertti Hemmilä