Merkittävä osa maanviljelijöiden tuloista koostuu erilaisista EU:n ja kansallisista maatalouden tuista. Monelle tilalle ne muodostavat merkittävimmän tulonlähteen, ja tukien maksamisella ajallaan ja oikein on iso merkitys tilojen toiminnan suunnittelulle sekä taloudellisista velvoitteista selviämiselle. Tuottajahintojen jatkuvan alentumisen ja jatkuvan epävarmuuden lisäksi maanviljelijän on täytynyt sopeutua EU:n tukiviidakkoon ja sen mukanaan tuomaan paperisotaan sekä mukautua nöyryyttävään valvonnan alaisena olemiseen. Tukihakemusten ja viljelysuunnitelmien teko on vuosi vuodelta viljelijöille vaikeampaa. Myös maataloustoimistot ovat vaikeuksissa jatkuvasti kasvavien haasteiden, muuttuvien ohjeiden ja jatkuvan kiireen kanssa.

Ohessa on eri lähteistä tulleita viljelijöiden tuntemuksia:

Viljelijä Pohjanmaalta kertoo: "Minä en tätä monimutkaisuutta ole laatinut, en siis yksinkertaistamista mieti. Se että palautan tämän toista senttiä paksun hakulomakenipun liitteineen määräpäivään mennessä. Tämän jälkeen päivystän seitsemän päivää viikossa odottaen mahdollista mukaan pääsyä tarkastuksen kohteeksi. Parhaana vuonna yhdeksän eri tarkastajaa, sekä lentovalvonta raiviolla, kun ei kahden eri tarkastajan silmämääräinen arviointi ilmeisesti ollut riittävä. Lisäksi hallinnollinen ristiin tarkastus on käytössä kunnassamme, sekä lohkokirjanpidon ja lannoitevalvonnan tarpeelliset asiakirjat on vietävä paikalliseen TE-keskukseen. Siinä sivussa sain viljeltyä toista sataa hehtaaria peltoa ja pari satapäisen emolehmäkarjan nälän siirron päivittäin. Nämä kaksi viime mainittua vähempi tärkeää askaretta hoidimme kahdestaan vaimoni kera. Mutta muuten ei koskaan ole ollut tilallamme moista työvoima kapasiteettiä."

"Tukien soveltamisala ja tarkemmat määritelmät sitoumuksista tulevat usein vasta jälkikäteen, mikä vaikeuttaa viljelijän työtä huomattavasti, mikäli viranomaisten tulkinta ei vastaa viljelijän tulkintaa."

"LFA sitoumus tehdään viideksi vuodeksi, mutta ilmoitus siitä tehdään kuitenkin jokavuotisessa tukihaussa, tämä aiheuttaa suurta turhautumista viljelijöiden keskuudessa, vaikka tiedot ovat esitäytettyjä, ja ainoastaan muutoksista ilmoitetaan."

Monien viljelijöiden mielestä järjestelmä leimaa heidät siten, että jokainen viljelijä on tukihuijari ja "rikollinen", kunnes toisin todistetaan.

Maataloustoimistojen rooli tukihakemusten käsittelyssä on varsin merkittävä. Maa- ja metsätalousministeriössä yksi tai muutamakin henkilö valmistelee ja kehittää varsin pientä sektoria tukiasioissa. Maataloustoimistoissa sen sijaan on osattava koko tukijärjestelmä kaikkine koukeroineen koko laajuudessaan. Tämä asettaa varsin suuria haasteita maataloustoimistojen henkilöstön osaamiselle - heidän tulee hallita koko säädöstö ja monimutkainen prosessi ja kaikki mahdolliset tukihakemusten yksityiskohdat. Heidän on kyettävä neuvomaan viljelijöitä siten, että viljelijöiden oikeusturva varmistuu ja viljelijät saavat kaikki heille kuuluvat tuet oikean suuruisina ja ajallaan. Sen lisäksi, että tukijärjestelmä on erittäin monimutkainen, monet tukien käsittelyyn liittyvät asiat tehdään kiireessä ja lyhyellä perehtymisajalla.

Monesti muuttuneiden tukikäytäntöjen, uusien lomakkeiden jne. ohjeet lähetetään yhtä aikaa sekä viljelijöille että maataloustoimistoille. Maataloustoimistoissa ei jää aikaa perehtyä kunnolla uusiin käytäntöihin, mikä väistämättä johtaa siihen, ettei heillä voi olla aina eväitä opastaa ja neuvoa viljelijöitä. Erilaisten tukihakemusten tekemiseen ja jättämiseen annettavat ajat jäävät monesti hyvin lyhyiksi. Sen vuoksi, että ministeriössä valmistelutyö jää viime tippaan, viljelijöille jää kohtuuttoman vähän aikaa tukihakemusten tekemiseen ja myös maataloustoimistoille aivan liian lyhyt aika tukihakemusten tietojen syöttämiseen tietojärjestelmiin. Kiireessä tehdyt tukihakemukset ja tukihakemusten tietojen syöttäminen lisäävät riskiä, että tiedot ovat väärin ja että viljelijän saamat tuet eivät ole sen mukaiset kuin hänelle kuuluisi.

Maataloushallintoon liittyvää byrokratia- ja ohjeviidakkoa on ehdottomasti yksinkertaistettava. Hyvä suunnittelu on toki järkevää ja välttämätöntä. Nykyisillä tavoilla toimien viljelijät kuitenkin joutuvat käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa erilaisten lomakkeitten täyttämiseen ja niihin liittyvien ohjeitten lukemiseen. Kaiken tämän byrokratian ylläpitäminen ei ole enää missään suhteessa siitä saavutettaviin hyötyihin. Monet eivät enää itse selviä lomakkeiden täyttämisestä vaan joutuvat turvautumaan "ammattiauttajiin". Nykyisen järjestelmän pyörittämiseen liittyvät maataloushallinnonkin kulut ovat merkittävästi liian suuret ja jatkuvasti vain kasvavat. Tällä hetkellä käytössä olevat erilaiset valvonta- ja seurantatavat ovat monilta osin myös epätarkoituksenmukaisia. Valvontaan menee enemmän rahaa ja aikaa kuin sen avulla voidaan saavuttaa hyötyjä. Valvonnan tasossa tulisi löytää järkevä ja tarkoituksenmukainen tasapaino saavutettavan hyödyn ja panostusten välille. Suomalaiset viljelijät ovat vastuuntuntoisia ja ammattitaitoisia yrittäjiä, joita ei tarvitsisi valvoa ja vahtia ollenkaan niin tarkkaan kuin nykyisin tapahtuu. Tilanne on kestämätön, ja riskit viljelijöiden oikeusturvan kannalta ovat erittäin suuret.